Kuninkaasi tulee
Sana adventti tulee latinasta (adventus Domini) ja tarkoittaa ”Herran saapumista ja tulemusta”
Evankelisessa kristikunnassa 2. adventtisunnuntai julistaa Kristuksen toista tulemusta. Toinen adventti muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että aikojen lopussa Jeesus Kristus saapuu kunnian kuninkaana, ei enää pienenä seimen lapsena. Kristuksen toinen tuleminen ja siihen liittyvä tuomio kuuluvat kristinuskon ytimeen. Alkuaikojen kristityt odottivat innokkaasti ja palavasti Jeesuksen toista tulemista. Miten on meidän laitamme?
Jeesuksen paluuta odotellessa Raamatun mukaan kristityn elämä tulisi olla Kristus-keskeistä, päivittäistä uudistumista ja oman vaelluksen ja elämän suunnan tarkistusta kompassina Raamattu ja Pyhän Hengen ohjaus. Uudessa Testamentissa kehotetaan: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”(1. Piet. 1:16). Uskossa eläminen on päivittäinen, jatkuva ja elinikäinen prosessi. Tässä tarvitaan myös tahtoamme. Kun sanomme vilpittömästi Jeesukselle ”tahdon” sanomme synnilliselle elämäntavalle ”en tahdo”. Raamatun mukaan Taivaallinen Isä antaa kaikille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan, voiman tulla Jumalan lapsiksi. Eikä Hän jätä meitä yksin, vaan antaa tarvittavan voiman uskossa elämiseen jokaisena elämämme päivänä.
Kuitenkaan tämän elämän aikana emme tule täydellisiksi ja synnittömäksi. Eikä Taivaallinen Isämme meiltä sitä vaadikaan. Pelastus on yksin armosta. Raamattu puhuu monissa kohdissa kilvoittelusta. Mitä kilvoittelu on? Se on päämäärätietoista ja innokasta ponnistelua tärkeäksi koetun asian eteen. Se on päivittäistä kristityn elämää, pyrkimystä kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja elää Jumalan sanan ohjeiden mukaisesti. Pelastuminen ja syntiemme sovitus Jeesuksen ristinkuoleman kautta on jo täydellinen emmekä voi omilla teoillamme tai ponnisteluillamme enää mitään Jeesuksen sovitustyöhön lisätä. Siksi levosta ja armosta käsin saamme kilvoitella ja pyrkiä elämäntapaan, jossa voimme palvella lähimmästä ja Jumalaa.
Raamatun mukaan kukaan ihminen ei tiedä Kristuksen paluun tarkkaa ajankohtaa, sen tietää yksin Isä (Mark. 13:32). Kun olemme Kristuksen seuraajaksi tulleet ja luotamme Hänen sovistustyöhönsä emmekä tietoisesti suosi syntiä elämässäämme, meidän ei tarvitse pelätä Kristuksen tulemusta. Raamattu vakuuttaa: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room. 8:1)
Hyvä joulun vietto ei vaadi suhteettoman suuria lahjamääriä ja joulubudjetteja, joihin meillä ei olisi edes varaa, vaan hiljentymistä seimen äärelle ihmetellen ja ihastellen joulun sanomaa Jumalan Pojasta, joka syntyi maailmaan valmistamaan pelastuksen.
Tiina Vesikivi
Tässäkö tämä elämä on?
Noin 30 vuotta sitten jouduin kysymään itseltäni: tässäkö tämä elämä on? Minä työorientoitunut mies totesin, että sairauteni oli pahentunut niin, että en enää fyysisesti pystynyt siihen työsuoritukseen, johon olin sitoutunut. Se pysäytti ajattelemaan, että tämäkö on elämän päämäärä? Onko olemassa mitään sen jälkeen, kun voimat hiipuvat, raihnaisuus lisääntyy ja sitten elämä vain päättyy kuolemaan? Tulevaisuus ei vaikuta kovinkaan ruusuiselta!
Pääsiäisen tapahtumat ovat vielä mielissämme ja ensi sunnuntain aihe on ”Ylösnousseen todistajia.” Pitkäperjantai oli Jeesuksen opetuslapsille murheen päivä kun heidän Mestarinsa
ristiinnaulittiin. Murhe muuttui kuitenkin iloksi, kun he kohtasivat Jeesuksen ylösnousseena. Jeesus oli heitä jo etukäteen lohduttanut: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta teidän murheenne muuttuu iloksi.” (Joh. 16:20) Raamattu kertoo Jeesuksen ilmestyneen ylösnousseena
opetuslapsilleen ja seuraajilleen, jopa viidellesadalle yhdellä kertaa. On siinä ollut valtava todistajien joukko, jotka lähtivät viemään evankeliumin ilosanomaa eteen päin.
Elämäni tärkein hetki oli, kun sain liittyä tuohon Ylösnousseen todistajien joukkoon. Se avasi ymmärrykseni sille, että elämä ei päätykään kuolemaan. Sain 43-vuotiaana aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä ja edessä on loistava tulevaisuus, kivuista ja kolotuksista huolimatta. Raamattu muistuttaakin meitä: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.” (1. Kor. 15:19) Raamattu muistuttaa meitä, että samalla tavoin kuin Jeesus nousi kuolleista, mekin olemme osallisia iankaikkisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Tuo hetki on meiltä vielä hämärän peitossa, mutta Jumalan aikataulu on luotettava. Tämä on todellinen toivon sanoma, johon voimme tänäkin aikana tarrautua kiinni.
Voitto Perkiö,
pastori
Mistä se löytyy?
Valtakunnallinen Missio 2022 ”Se löytyi”-teemalla on alkanut 19.9. ja päättyy
16.10. Moni voi kysyä, mitä tuo teema tarkoittaa. Mikä on se mikä
pitäisi löytää tai mikä on löytynyt? Itse ajattelen tänä
monella tavalla haasteellisena aikana, että monelta ihmiseltä on
ehkä rauha ja turvallisuudentunne kadonnut. Ne ovat kuitenkin
asioita, joiden puuttuessa voidaan kyseenalaistaa Suomen tunnettavuus
maailman onnellisempana kansana. Jeesus kuitenkin lupaa rauhan
seuraajilleen ja lupaa, että se rauha on paljon suurempi kuin
maailman tarjoama rauha. (Joh. 14:27) Apostoli Paavali lupaa, että
se rauha on jopa ”kaikkea ymmärrystä ylempi.” (Fil. 4:7)
Joku voi ehkä kysyä, miten tuosta rauhasta voi päästä osalliseksi. Siihenkin
löytyy vastaus Raamatusta: Jeesus sanoo: ”Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei
yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä.” Kun ihminen vastaanottaa Jumalan tarjoaman pelastuksen,
hän tulee osalliseksi Jumalan rakkaudesta, ”joka on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta.” (Room. 5:5) Jumalan rakkautta ei voi
verrata ihmisten väliseen rakkauteen, koska se on paljon ylevämpää
ja kaiken lisäksi täysin pyyteetöntä, ilman oman edun tavoittelua. Apostoli Johannes
kirjoittaa tuosta Jumalan rakkaudesta 1. Johanneksen kirjeessä. Hän
vakuuttaa, että Jumala on rakkaus ja ilman hänen rakkautensa
kokemista olemme kyvyttömiä rakastamaan lähimmäistä kaikesta
sydämestämme.
Mitä Jeesuksen rakkauden kokeminen merkitsee sen vastaanottaneille? Ei se
merkitse välttämättä sitä, että asiat ympärillämme muuttuvat. Muutos tapahtuukin ennen
kaikkea meissä, koska suhtautumisemme asioihin ja tulevaisuuden
odotuksiin muuttuu. Silloin pelko muuttuu toivoksi ja Raamattu sanoo,
”toivo ei saata meitä häpeään.” (Room. 5:5) Jumalan rakkauden kokeminen
on myös sellainen asia, josta haluaa kertoa myös muille. Apostoli
Paavali kirjoittaa korinttolaisille, että Kristuksen rakkaus vaatii meitä tähän.
Ensi sunnuntain evankeliumitekstistä löytyy ns. rakkauden kaksoiskäsky.
Sen mukaan meidän tulee rakastaa Herraa Jumalaa koko sydämestämme, ja
lähimmäistä niin kuin itseämme. Eikö ole suurta rakkautta lähimmäistä kohtaan
kertoa, että se löytyy, rauha Jumalan ja ihmisten kanssa?
15.10.2022
Voitto Perkiö, pastori
Ihmeiden aika ei ole ohi! 18.1.2022
Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta, jonka Jeesus teki Galilean Kaanaassa muuttaessaan veden viiniksi (Joh. 2). Evankeliumeja lukiessamme eteemme tulee useita ihmetekoja, joita Jeesus teki. Apostoli Johannes kirjoittaa: On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. (Joh. 21:25) Ihmeiden aika ei ole kuitenkaan vielä ohi, vaan se on jatkunut ja jatkuu edelleen Jeesuksen seuraajien elämässä. Tämän todistajana olen itsekin saanut olla lukuisia kertoja 30-vuotisen uskonelämäni aikana.
Jeesus ei kuitenkaan tullut tähän maailmaan ensisijaisesti ihmeiden tekijänä, vaan Pelastajana kuten Raamattu sanoo: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Siksi haluankin nostaa esiin kolme Jeesukseen liittyvää ihmettä, jotka ratkaisevat tulevan kohtalomme, jos otamme ne uskossa vastaan.
Ensimmäinen ihme on neitseestä syntyminen, joka rationalisesti ajattelevalle ihmiselle on suuri mysteeri. Jeesus oli kuitenkin samalla kertaa täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen ja siten hän pystyi tekemään rauhan Jumalan ja ihmisen välillä.
Toinen ihme on Jeesuksen ylösnousemus sristinkuoleman jälkeen, mikä tuntuu täydellisen käsittämättömältä inhimillisen ajattelun kannalta.
Kolmas ihme on se, että Jeesus tulee takaisin, kuten enkelit ilmoittivat opetuslapsille: Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt. 1:11) Silloin hän ei enää tule seimen lapsena, vaan Kuninkaana ja Tuomarina.
Nämä kolme keskeistä ihmettä sisältyvät apostoliseen uskontunnustukseen, joka kiteyttää Raamatun opin kristinuskon keskeisistä asioista. Kaikki muut ihmeteot joita saamme kokea, ovat kuin välähdyksiä tulevasta Jumalan valtakunnasta, joka tulee kerran koko loistossaan. Nyt vielä joudumme elämään tässä jännitteessä, että Jumalan valtakunta on todellisuutta jo nyt, jos otamme sen uskossa vastaan, mutt loppuhuipennus on vielä tulossa.
Voitto Perkiö, pastori
—————————————————————————————————–
Jeesuksen paluuta odotellessa
Matteuksen evankeliumissa (Matt. 24:36-44) Jeesus kertoo toisesta tulemuksestaan. Sen mukaan Jeesuksen toisen paluun ajankohtaa ei ole meille ilmoitettu, vaan se tapahtuu yllättäen. Tosin Raamattu kertoo siihen liittyvistä merkeistä, joista voimme jotakin päätellä. Kun tarkastelemme maailman tapahtumia, voimme niistä vetää johtopäätöksiä, että se hetki ei ole kaukana. Jumala viisaudessaan on kätkenyt Jeesuksen toisen tulemuksen ajankohdan niin, että meidän on oltava aina valmiit. Koskaan emme voi tietää, milloin joudumme tästä elämästä siirtymään rajan toiselle puolelle ja silloin tulee olla asiat kunnossa Jumalan kanssa.
Kun opetuslapset kyselivät Jeesukselta hänen toisen tulemuksensa merkkejä, vastaus alkoi sanoilla: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. ” Kristinuskon alkuajoista alkaen on ollut harhaopettajia, jotka ovat tarjonneet toisenlaista evankeliumia. Apostoli Paavali torjui voimakkaasti tällaisen opetuksen: ”vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal.1:8) Eivät tällaiset vieraat opit ole harvinaisia meidänkään aikanamme ja siinä on yksi valvomisen paikka.
Miten tavallinen uskovainen pystyy erottamaan oikean ja väärän? Yksi hyvä neuvo edelleenkin on se, minkä Paavali antoi Timoteukselle: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2. Tim. 3:14-15)
Toinen valvomisen aihe on meidän vaelluksemme kristittyinä. Heprealaiskirjeessä kehotetaan laittamaan pois turhat painot elämästämme ja synti, joka niin helposti kietoo. (Hepr. 12:1) Tässä ajassa vallitseva ns. yleinen mielipide haastaa usein meidän arvomaailmamme, jonka juuret ovat Jumalan sanassa. Kaikki eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, että Jumalan asettamat rajat ovat suojelemassa ihmisen elämää, eivät rajoittamassa sitä. Kun uskomme perusta on Jumalan sanassa ja pyrimme sitä noudattamaan, saamme turvallisin mielin odottaa Jeesuksen paluuta.
Voitto Perkiö, pastori
Turvallinen usko
Vuosia sitten ollessani järvellä verkkoja kokemassa, oli yön aikana laskeutunut sankka sumu ja näkyvyys oli vain muutamia metrejä. Järvi oli melko pieni ja ajattelin tuon sumun keskellä osaavani paikalle, mihin olin verkkoni laskenut. Otin suunnan rannasta ja yritin soutaa niin suoraan kuin pystyin. Vihdoinkin alkoi ranta häämöttämään ja huokaisin helpotuksesta, että en sentään ollut eksynyt. Kun pääsin lähemmöksi, totesinkin olevani samassa paikassa mistä olin lähtenyt ja niin verkot jäivät odottamaan seesteisempää säätä.
Eikö tämä kuvaa hyvin myös elämäämme tässä maailmassa? Asetamme tulevaisuudelle tiettyjä tavoitteita, joiden toivoisimme toteutuvan. Aina elämä ei kuitenkaan ohjaudu tavoitteidemme mukaan, joko omista vääristä valinnoistamme tai meistä riippumattomista syistä. Yksi hyvä esimerkki siitä on nyt elettävä koronapandemian aika, joka on vienyt meidät sellaiseen ”sumupilveen” että emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Nyt on hyvien uutisten vuoro! Raamattu sanoo: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) Jumala haluaa meidän vaeltavan valkeudessa ja siksi Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailman valkeudeksi. (Joh. 8:12) Pelastuksen vastaan ottaminen ei välttämättä merkitse sitä, että olosuhteet muuttuvat, mutta saamme olla varmoja siitä, että Jeesus johdattaa meitå sankkojen ”sumupilvienkin” läpi.
On lohdullista tietää, että meidän ei tarvitse elää vain oman ymmärryksemme ja pelkojemme vankina. Jumala on antanut Sanansa, jonka mukaan meidän tulee suunnistaa. Pyhä Henki toimii monella tavalla kristityn elämässä, mutta ei koskaan vastoin Jumalan Sanaa. Elämän merellä kuulemme varmaan monenlaisia ”seireenien” houkutuksia, jotka ”tulevat lampaiden vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia.” (Matt. 7:15) Uskomme tulee kuitenkin perustua Jumalan ilmoittamaan sanaan Raamatussa, eikä omiin kokemuksiimme ja mieltymyksiin. Silloin uskomme on vakaalla ja turvallisella pohjalla ja olemme valmiit Jeesuksen paluuseen.
Voitto Perkiö, pastori